Ensimmäinen ajatus tästä blogista tuli viime kesänä. Istuin kesälomareissullamme ulkosaaristossa ympärilläni vain luonto ja rauha. Saaristossa vietettävä loma oli edellyttänyt mittavia valmisteluja ja monta veneenvarustelureissua ennen kuin köydet vihdoin saatiin irrotettua laiturista ja suunnattua vene kohti saaristoa.

Lomamieli ei töiden ja valmistelujen jälkeen tullut esiin heti. Mieli vaati ympärilleen saariston hiljaisuuden ennen kuin se kykeni aloittamaan loman. Tuolloin viimeistään luonnon hyvinvointivaikutukset kävivät minulle selväksi. Olin kyllä tiennyt ne aikaisemminkin mutta nyt vihdoin ne myös tiedostin. Luonto ympärillä rauhoitti ja rentoutti.

 

 

Olen perehtynyt luonnon hyvinvointivaikutuksiin ja uskonut niihin aina. Ehkä olen ottanut luonnosta saatavan hyvinvoinnin jotenkin itsestäänselvyytenä, sillä luonnossa säännöllisesti liikkuessa ei tietenkään jää paitsi noista hyvinvointivaikutuksista. Jo pelkkä oleskelu luonnossa riittää ja myös sen olen tehnyt huomaamattani istuskellessani retkellä sammalmättäällä tai vaikka marjoja poimiessani.

Olen koko ikäni ulkoillut paljon, paitsi edellisenä vuonna. En muista koskaan olleeni metsässä tai merellä niin vähän kuin viime vuonna. Keväällä työt, lasten päiväkotiväsymys ja flunssat rajoittivat ulkoilumme kotipihaan. Syksyllä taas länsirannikon pimeys sekä jatkuva sade ja tuuli iskivät päin kasvoja ja melkein nitistivät ulkoilmaihmisenkin. Sinnittelimme lasten kanssa vielä viimeiset metsäkerhot kaatosateessa kunnes loka-marraskuun sää lannisti, kaaduimme ulkoilun sijaan usein sohvalle ja väsymyskierre oli valmis.

 

Aikani ulkona olen usein viettänyt harrastusten parissa tai vain kävellen. Pitkät, usein tunteja kestäneet, kävelylenkit ovat vieneet minut lähes aina joko metsään tai meren rantaan pois liikenteen ja melun keskeltä. Ja olo on ollut näiden lenkkien jälkeen todella mahtava. Syksyllä tiesimme kaikki, että väsymys olisi väistynyt, jos vaan olisimme päässet enemmän ulos ja luontoon. Ei sää ulkoilua estä, mutta kyllä syksyn kostea pimeys Raumalla oli jotain äärimmäisen synkkää.

Onneksi luminen joululoma Itä-Suomessa pelasti meidät ja sai kaikkien ilmeisiin iloa nauttiessamme aamusta iltaan raittiista ilmasta ja talviharrastuksista. Kävelimme, hiihdimme ja laskimme mäkeä metsässä. Lämmittelimme ukin taukotuvassa ja jatkoimme taas. Luonto sai taas hyvänolon virtaamaan kehossa!

 

 

Kesällä saaristossa ja nyt uudestaan talvella Itä-Suomen kauniissa metsässä toivoin, että kaikki muutkin voisivat päästä näihin paikkoihin katsomaan ja tuntemaan tämän luonnon. Teki mieli kertoa kaikille, miten paljon luonnossa liikkumisesta ja raittiista ilmasta saa hyvinvointia. Samalla salaa haaveilin siitä, että saisin viettää enemmän aikaa ja ehkä jopa työskennellä luonnossa.

Asiat eivät kuitenkaan etene haaveista todeksi, ellei niihin tartu ja ala viedä niitä eteenpäin. Päätin siis ottaa ensimmäisen askeleen kirjoittamalla luontohyvinvoinnista ja ylipäätään elämästä nauttimisesta. Näin saisin vietyä omaa osaamistani eteenpäin monella eri osa-alueella ja katsottua, mihin tämä johtaa. Näin tämä blogi oli syntynyt. Ennen kuin ensimmäinen juttu tuli ulos, minun oli saariston ja Itä-Suomen metsien välisenä aikana kuitenkin vielä pysähdyttävä ja käytävä perusteellinen oman elämäni arvokeskustelu, niistä lisää tuonnempana.

 

Jaa tämä kirjoitus: