Erä- ja luonto-opas

Olin pitkään haaveillut työstä luonnossa toivoen, että työni sisältäisi enemmän liikkumista, touhuamista ja organisoimista. Tuntui siltä, että googlaillessani päädyin aina jonkin oppilaitoksen erä- ja luonto-opas -opintojen pariin tutkien niiden sisältöä. Kesällä 2017 hakeminen oli jo lähellä, kunnes keväällä 2018 päätin ottaa ratkaisevan askeleen. Yllättäen huomasin, että jo keväällä opinnot alkaisivat Hyvinkäällä Hyriassa ja laitoin hakupaperit sisään viime minuutilla. Kävin infotilaisuudessa, jossa me kaikki 68 hakijaa vilkuilimme toisiamme ja pohdimme jatkoonpääsyn mahdollisuutta.

En todella ollut uskoa silmiäni saadessani viestin, että minut oli hyväksytty opiskelijaksi. Päätin, että elämäni ottaa uuden suunnan ja hylkäsin samalla juristinuran tietäen, että niitä taitoja voi hyödyntää muutoinkin.

Testailin varusteitani ja tein henkilökohtaisen opintosuunnitelman. Opinnot alkoivat huhtikuussa 2018 ja takana on nyt kolme maastoreissua, joista yhden valitettavasti itse missasin lasten taudissa. Tuolloin saimme kotona laskettua veneen, jolla suuntaamme saaristoon treenaamaan niin luonnontuntemusta kuin erätaitojakin. Ensimmäisellä kahden yön retkellä harjoittelimme suunnistamista, jonka opettelua on painotettu paljon ja jota sittemmin olen itsekin treenannut. Toisella yön yli reissulla aiheena oli luonnon tuntemus ja kolmannella melonta.

Kesätauolla retkeily jatkui oman perheen voimin. Aivan ensimmäisenä kävimme lasten kanssa retkellä, jossa tulikin harjoiteltua tulentekoa ja ensiaputaitoja. Venereissuilla on patikoitu, tehty eräruokaa ja kesän saaristokierroksella sitten koetettiin selvitä helteestä pulikoimalla.

Syksyn opintojen alettua palasimme takaisin saaristoon pyöräillen ja seuraavaksi vuorossa oli patikkaretki Repovedelle.

Syksy huipentui kesäerätaitojen näyttöön ja otin kaverini kanssa samaan aikaan myös eräruokanäytön. Siinä sitä näyttämistä sitten olikin!

(Tarina jatkuu ja linkkejä lisätään tarinan edetessä)