Opintojen ensimmäisinä päivinä huomasin yllättäen saaneeni itselleni ihan oman illan, jonka ohjelma oli vapaasti valittavissa. Ei näitä äideille usein kohdalle satu, joten päätin nauttia siitä täysillä ja tutustua rauhassa Hyvinkään retkireittitarjontaan. Erä- ja luonto-oppaan opintoni ovat Hyvinkäällä Hyriassa ja koska matkaa Raumalle kolme tuntia, ei sitä joka ilta voi ajaa kotiin. Majapaikka oli löytynyt asuntolasta, joten järjestelyt olivat kunnossa. Puuttui vain tieto reiteistä.

Aloitin tutustumisen ensin kuitenkin lähimarketista, josta löytyi helposti parin koulupäivän ja retken eväät. Onnistuin löytämään myös Hyvinkään keskustan ja aikani kurvailtuani myös kaupungintalon. Matkailuihmiset olivat päättäneet muuttaa kaupungintalolta muualle, kuulemma ostoskeskukseen, joten heitä en tavannut. Kiitin heitä kuitenkin siitä, että kaupungintalon hyllystä löytyi riittävä aineisto tähän hätään. Nyt minulla oli sekä Hyvinkään kartta että Kytäjä-Usmi ulkoilukartta. Eiköhän näillä selvittäisi alkuun.

Kytäjä-Usmin alueelle on vuonna 2016 tehty tuotteistettuja ulkoilureittejä ja täytyy sanoa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä on onnistuttu hienosti. Tuotteistaminen tulee olemaan erä- ja luonto-opastuksen osaamisalalla yhtenä pakollisena tutkinnonosana syksyllä 2018 uudistuvien tutkinnon perusteiden myötä ja uskon, että se tulee olemaan tarpeellinen osa koulutusta. Kaupungintalolta käteen saamassani kartassa oli selkeät reittiohjeet sekä patikointi- että pyöräilyreiteistä, niillä sijaitsevista uima-, laavu- ja tulentekopaikoista ja tämän lisäksi vielä selkeästi kirjoitetut kuvaukset reiteistä, niiden pituudesta, lähtöpisteistä ja vaativuusasteesta. Ei sen helpommaksi voisi ulkoilureitin valintaa tehdä.

Kevätauringon paistaessa laitoin pienet eväät reppuun ja suuntasin kohti Kytäjää tarkoituksenani kiertää Haiskarin kierros. Tämä oli ulkoilukartan lyhyin patikointireitti ja ajattelin, että siitä olisi hyvä aloittaa. Toiveena oli niin raitis ilma ja liikunta kuin myös alueeseen tutustuminen, sillä epäilemättä tulisimme tuolla alueella myös harjoittelemaan opintojen aikana.

 

 

Reitti alkaa Jaanankallion pysäköintialueelta, jonka osoitteena on Kytäjäntie 625. Paikka löytyy helposti ja näin keväällä ajomatka sinne tarjosi myös upean lintuelämyksen. Kytäjän pelloille olivat nimittäin kokoontuneet varmaankin kaikki lähitienoon muuttolinnut levähtämään ja viettämään kaunista kevätpäivän iltaa. Mikä näkymä. Enkä ollut ainoa, joka sitä näkymää oli tullut ihailemaan, sillä illalla paikalla oli useita ihastelijoita.

Päätin lähteä Haiskarin kierrokselle myötäpäivään, kuten kyltitkin opastivat ja se oli ihan hyvä reittivalinta. Jostain syystä kyllä tuntui, että kävelin koko ajan ylämäkeä, mutta ehkä se päivän istumisen jälkeen vain vaikutti siltä. Lunta oli paikka paikoin vielä reilusti, mutta kyllä kevät jo näkyi ja kuului. Sen lisäksi, että linnut lauloivat veden solina oli huumaava. Matkalla oli puroja sekä rinteeltä sulavan lumen tekemiä jäätiköitä ja puroja, jotka solisivat ja pulputtivat kovaa. Pysähdyin useasti kuuntelemaan, sillä metsän äänimaailma oli todella mielenkiintoinen. Mietin, mikä työ kevätauringolla onkaan kun se ensin sulattaa ja sitten kuivattaa maaston.

Äänistä puheen ollen, olen viime aikoina alkanut kiinnostua yhä enemmän eri aisteista. Kun olo on rauhallinen on aikaa myös antaa aistikokemusten muuttua rikkaammiksi. Hiljaisuudessa kävellessä korostuu usein kävelyn ääni ja rohiseva lumi tai hiekka valtaa äänellään kaiken. Kun hetkeksi malttaa pysähtyä ja antaa ympäröiville äänille mahdollisuuden kuulua, huomaa nopeasti olevansa keskellä todella monipuolista äänikirjoa. Niin myös täällä raikuivat lintujen äänet, tuulen kohina, veden solina ja oksien rapsahtelu.

 

 

 

Kävellessäni eteenpäin, tunsin välillä hassun lämpimän tuulahduksen. Aluksi mietin, mikä se oli, mutta totesin kävellessäni asian toistuessa, että aurinko pääsi paistamaan varmaan niin kapeasta raosta puiden välistä, että tuntui kuin joku lämmin olisi pyyhkäissyt kasvojani ja hävinnyt saman tien. On jännä, miten ihmiset pitävät eri vuodenajoista. Juttelimme tästä opintojen ensi tapaamisella. Löytyi monia kevätihmisiä mutta myös monia kesä- ja syksyihmisiä, joihin itsekin lukeudun. En ole koskaan erityisesti nauttinut keväästä, mikä varmaan johtuu siitä, että maailma on väritön ja jotenkin likainen ja hiekkainen. Kevätauringosta sen sijaan olen aina pitänyt, sillä se on jotenkin erityinen ja määrätietoisempi kuin kesäaurinko. Ehkä se vaan tekee niin paljon töitä puskiessaan kevättä eteenpäin.

Reitin kyltitys oli hyvä ja sen tietäen on helppo lähteä jatkossa kiertämään alueen muitakin reittejä. Haiskarin kierros oli 6,1 kilometriä, mikä oli mukava iltalenkki päivän kurssilla istumisen jälkeen. Ehkä itse pidän enemmän reiteistä, jotka kulkevat poluilla, sen sijaan että suurin osa ajasta kävellään metsäautoteillä kuten tällä reitillä, mutta toisaalta on hyvä, että löytyy myös helppokulkuisia reittejä niitä tarvitseville.

Kierroksen puolivälissä on laavu Iso-Haiskarin lammen länsipuolella. Sieltä löytyy myös nuotiopaikka, pöytä ja penkit sekä kuivakäymälä. Yllättäen lammella oli myös laituri ja Hyvinkään nettisivut kertoivatkin, että lampi soveltuu myös uimiseen.  Puitakin olisi löytynyt, mutta tyydyin tällä kertaa syömään vain eväät ja nauttimaan hiljaisuudesta.

Illan retkestä jäi niin hyvä mieli ja hyvä olo, että varaan seuraavan kerran enemmän aikaa ja tutustun lisää alueeseen. Ehkäpä seuraavan kerran teen myös tulet ja yllätän itseni pulahtamalla veteen!

 

 

Jaa tämä kirjoitus: