Hiotaan, lakataan, putsataan, puunataan, huolletaan ja korjataan. Ehkäpä hieman vielä tuunataankin. Siinä työlistan alkua puuveneen keväthuoltajalle.

Jokakeväinen veneenkunnostus on täyttä häkää käynnissä. Lakkakerroksia on veneen pinnassa jo neljä, viides tulee tänään ja viimeinen vielä ensi viikolla. Osia on tilattu ja laitteita huollettu. Tohinaa on riittänyt jo maaliskuun lopulta saakka. Toiveena on, että tänä kesänä 10 vuotta täyttävä puuvene saataisiin veteen kesäkuun alkupuoliskolla.

Harkiten ja tunteella veisti Veneenveistäjä kolmannen veneensä. Harrastuksena, kärsivällisesti ja pikkuhiljaa jokainen mittoihinsa veistetty ja muotoiltu lauta löysi paikkansa. Niin rakentui puuvene, jolla seilaten vietämme kesät saaristossa. Neljän vuoden uurastuksen tulos laskettiin vesille ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja kuulemma tuolla hetkellä ensimmäistä kertaa Veneenveistäjän mielessä oli häivähtänyt pieni pelko siitä, että vene ei uisikaan kunnolla. Mutta kyllä se ui. Daycruiseriksi tehty vene, jota sittemmin on alettu kutsua retkiveneeksi, on kiertänyt saaristoa nyt yhdeksän kesää.

 

 

Tiikkikansi ja mahonkinen sisustus pienine koivuyksityiskohtineen etsitään keväisin talven pölyn alta ja aloitetaan työt. Kevätkunnostus alkaa säiden lämpeämisen odottelulla ja kun pakkaset laantuvat, päästään kunnolla hommiin. Sitä seuraakin yleensä pieni paniikin alku, kun lasketaan jäljellä olevia, kunnostukseen käytettäviä viikonloppuja ja pelätään, että ne loppuvat kesken. Ei siinä paljon hommia nopeuta se, että emäntä lähtee kesken kunnostuskauden Nuuksion metsiin kurssille ja telttaretkelle.

 

Paatti, kuten veneitä Raumalla sanotaan, on strategisilta mitoiltaan 8 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Syväyttä on 1 metri, mikä mahdollistaa pienten väylien käyttämisen ja luonnonsatamissa vierailemisen. Veneeseen mahtuu (ainakin toistaiseksi) nelihenkinen perhe. Vaikka kaksi pienintä makaisikin äxänä keskellä makuutilaa, mahtuvat isommat vielä nukkumaan vinosti hieman laitoja vasten. Kun jälkikasvu tästä kasvaa, pahoin pelkään, että tulemme tarvitsemaan lisää tilaa.

Vene oli alkujaan vaatimattomammin varusteltu ja riitti meille hyvin. Teimme ruuat rauhassa, emmekä pelänneet syksyn viileitä säitä. Perheellistymisen myötä varustelu on, öh, sanoisinko hieman alkanut lisääntyä. Ollaanpa rehellisiä ja todetaan, että vene on sittemmin varusteltu muutamilla mukavuuksilla. Homma ei kuitenkaan onneksi ole vielä täysin lähtenyt lapasesta ja alkuperäinen kädenjälki näkyy edelleen ainakin ulkopuolella. Sisäpuolellakin se näkyy ajoittain, kun siivoamme, muutoin lapsiperhe kyllä onnistuu pienen tilan kuorruttamaan vaatteilla ja tavaroilla hyvinkin nopeasti. Välillä olo onkin kuin matkustaisi pyykinkuivauskaapin sisällä, sen verran uikkareita ja pyyhkeitä meillä joskus roikkuu laidoilla.

Vuosien saatossa tehtyjen uudistusten myötä monet asiat ovat nyt helpompia. Kunnon keittonurkkaus on tehnyt kokkaamisesta helpompaa ja nopeampaa. Vaikka useimmiten laitamme ruuan ulkona, on lasten kanssa ruoka välillä saatava nopeastikin. Ja kieltämättä sateisina päivinä on mukava ruokailla veneessä. Lämmityslaite on pidentänyt kautta ja tehnyt syksyn sateilla ja tuulella veneilystä miellyttävämpää. Ollaanpa joskus oltu lokakuussakin vielä liikkeellä.

Yllättäen säilytystilaa on tarvittu lisää. Sitä on sitten etsittykin jokaisesta pienestäkin saatavilla olevasta kolosta (ja etsitään muuten edelleen). Veneillessä voi harrastaa grammanviilausta samoin kuin retkeillessä mutta valitettavasti kuukauden kestävä reissu vaatii jonkin sortin perustarvikkeet ollakseen miellyttävä. Ja aina mukaan päätyy kaikenlaista ja aina jotain olennaista unohtuu. Viime kesänä tuo olennainen oli toppatakki, joka ei taatusti unohdu tänä kesänä. Jospa sen muistaminen takaisi tänä kesänä hyvät kelit. Juomavesitankit on lisätty jälkeenpäin ja ne ovatkin olleet suureksi avuksi. Pari vuotta sitten vene sai myös uimatason, josta ei kyllä vielä kertaakaan ole hypätty uimaan, mutta ankkuroitaessa se on ollut ehdoton. Ei minulla tosin ole siitä epäilystäkään, etteivätkö ainakin pojat siitä vielä pulahtaisi veteen montakin kertaa.

Tulevana kesänä meillä on mahdollisuus ottaa myös maasähkö ja siihen liittyvät muutostyöt ovatkin olleet tämän kevään työlistalla. Emme sähköä veneilyssä muutoin tarvitsisi, mutta droneharrastuksemme vuoksi tarvitsemme silloin tällöin mahdollisuutta ladata laitteita. Toki siitä varmasti on muutakin hyötyä, sillä myös minun työni ja läppärini kulkevat tulevana kesänä veneellä mukana. Välillä ne laiturilla luikertelevat johdot ovat harmittaneet, mutta menköön, meilläkin on kohta johto. Koetamme kuitenkin rantautuessamme muistaa ojentaa laiturille ensin köyden ja vasta sitten sähköjohdon.

Vuosien saatossa suurin uudistus lienee ollut moottori, joka vaihdettiin viisi vuotta sitten. Jäimme sinä kesänä nimittäin rannalle, kun veneeseen alkujaan asennettu käytetty moottori sanoi sopimuksensa irti. Oli se vaan tyly alku kesälle, kun lähtöä edeltävänä päivänä saatiin lopullinen tuomio, että tänä kesänä ei seilattaisi yhtään, sillä uutta ei ehtisi tilata ja asentaa ajoissa. No, hengissä selvittiin siitäkin kesästä ja nyt uudella 200 hevosvoimaisella Volvo Penta -moottorilla liikutaankin 21 solmun matkavauhtia ihan mukavasti ja tarvittaessa nopeutta on 28 solmua.

 

 

Kirjoitellessani tämän blogitekstin luonnosta Nuuksiossa Haukkalammen rannalla kalliolla istuen, en oikein tiennyt, mikä kuukausi oli menossa. Heiluttelin paljaita varpaitani auringon paahteessa ja olin täysin keskikesän fiiliksissä yllättäen alkaneiden ja pitkään jatkuneiden lämpimien säiden sekoittamana. Tajusin lopulta, että elettiin toukokuun alkua ja koko kesä ja sen seikkailut olivat vielä edessäpäin. Nyt oli vain tehtävä kunnostustöissä loppurutistus, jotta päästäisiin myös varustelemaan vene.

Tämä viikonloppu onkin sitten ollut Veneenveistäjän. Kunnostustyötä on viety eteenpäin ja minä olen viettänyt äitienpäivää poikien kanssa viikon poissaolon jälkeen. Onhan se selvää, että perheen arkirutiinien lomassa aikaa kunnostustyölle joutuu etsimään. Täytyy kuitenkin muistaa, että veneenkunnostus ei ole työ tai pakollinen paha vaan tärkeä osa puuveneharrastusta. Se on se osa, josta käsityötä tekevä nauttii ja johon laitetut tunnit näkyvät kauniina kädenjälkenä koko kesän. Hyvin huollettu ja kunnostettu vene takaa turvallisemman ja nautinnollisemman kesälomareissun. Tämä vene kiinnitettäisiin vielä useaan eri kalliorantaan ja paljaita varpaita saisi heilutella auringonpaisteessa vielä monta monta kertaa.

 

 

Jaa tämä kirjoitus: