Meri tyrskysi ja raikas, pohjoisesta puhaltava merituuli heilutteli rannan yksinäistä tervaleppää saapuessani Uusalmen laavulle. Paljas kallio kylpi auringonpaisteessa ja laavu houkutteli tauolle. Kahvihammasta kolotti, mutta halusin ensin nauttia maisemasta ja luonnon hiljaisuudesta. Metsässä kävelyn jälkeen rantaan saapuminen piristi ja oli hienoa nähdä edessä avautuva meri. Takana oli viikonloppu saaressa ja halusin ottaa kaiken irti tästä rauhallisesta laavuhetkestä ennen paluuta kotiin.

Olimme viikonlopun venereissulla suunnanneet Reksaareen, joka on yksi Rauman matkailusaarista ja päättäneet tutustua tarkemmin saaren patikointireitteihin; luontopolkuun ja Uusalmen laavulle johtavaan reittiin.

Tarina kertoo, että saari olisi saanut nimensä sinne jätetystä reestä. Hämäläismiehen kerrotaan tulleen saareen jäitä myöten turkiksia myymään ja rakastuttuaan tilan tyttäreen jääneen saareen kevääseen saakka. Kun paluu ei enää onnistunut jäitä myöten, jäi reki saareen. Tarinan totuudesta ei ole varmuutta, mutta päätin sen enempää pureskelematta sen niellä, sillä oli hauska miettiä saaren tunnelmaa Reksaaren ollessa vielä keskiaikainen kauppapaikka.

 

 

Reksaaren luontopolku on noin 3,5 kilometrin pituinen, merkitty rengasreitti, jonka varrella olevat opastaulut kertovat alueen historiasta, luonnosta ja eläimistä. Polun kartta ja opasteet löytyvät Kartun kalastajatilan pihasta, josta polun voi lähteä kiertämään haluamaansa suuntaan. Lauantaiaamuna lasten maltettua hetkeksi jättää kalastuspuuhansa, aloitimme reitteihin tutustumisen ja lähdimme polulle kauniissa auringonpaisteessa.

Lähdettäessä kulkemaan luontopolkua kohti itää, seurailee polku ensin merenrantaa suunnaten kohti Rohelan varaustupaa, jonka läheisyydessä asustelevia lampaita olemme useana muunakin vuonna käyneet moikkaamassa. Tämän jälkeen luontopolku sukeltaa mukaviin metsämaisemiin kuin ottaen meidät raikkaalta merenrannalta komeiden jäkäläkallioiden luo täysin toisenlaiseen maailmaan. Matkalla ohitetaan muinaishauta ja pirunpelto, mutta lasten tahtiin kävellessä tutkitaan myös monta muuta pientä yksityiskohtaa polun varrella. Mittaa polulla on pieneille lapsille sen verran, että olimme varautuneet retkilounaaseen ja rauhalliseen tahtiin. Mikäpä sen mukavampaa kuin istahtaa hetkeksi metsän keskelle, tutkia rauhalla metsän aarteita ja jatkaa sitten matkaa pienen tankkaamisen jälkeen.

 

 

Luontopolun maisemat vaihtuvat jäkäläkallioiden jälkeen ja loppumatkalla ohitetaan niin kosteikkoja kuin tiheää metsämaastoakin. Osuupa matkan varrelle myös komea siperianlehtikuusi. Lopuksi polku yllätykseksemme nousee metsän keskeltä todella komealle ja korkealle kalliolle, jolta voi ihailla upeita merelle avautuvia maisemia. Tähän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa nauttimaan maisemista. Lapset kuitenkin tiesivät, että Kartun tilalta sai jäätelöä ja se tieto veti heitä magneetin lailla puoleensa.

 

 

Hyvien kulkuyhteyksiensä vuoksi paikassa on keskiajalla ollut elämää kaupan käydessä ja turkisten sekä kalojen vaihtuessa mausteisiin, arvotavaroihin ja kankaisiin. Lie siinä hämäläismiehen lisäksi joku muukin rakkaustarina kauppojen ohessa koettu. Nykyäänkin saari on helposti kaikkien tavoitettavissa, sillä se sijaitsee vain lyhyen matkan päässä Rauman kaupungista ja saareen pääsee eri yrittäjien venetakseilla.

Sunnuntaiaamuna, lasten touhua ja meteliäkin täynnä olleen viikonlopun jälkeen, kaipasin lisää patikointia ja hiljaisuutta. Matka Uusalmen laavulle oli selvästi liikaa perheemme pienemmille, joten sain napattua aamupäivästä tovin vieraillakseni siellä itsekseni. Kahvinkeittovälineet ja eväät mukanani lähdin kulkemaan luontopolkua myötäpäivään antaen itselleni hetken aikaa nautiskella edellisenä päivänä löytämästämme korkeasta kalliosta ja siltä avautuvista maisemista. Tuuli tuiversi, mutta veneitä oli merellä paljon liikkeellä.

 

 

Kallion jälkeen polku sukelsi jälleen metsään ja ihana hiljaisuus ympäröi minut. Uusalmen laavulle erkanee erillinen polku luontopolun puolenvälin paikkeita. Polku suuntaa läpi sammalmättäiden koristaman havumetsän kohti saaren luoteiskärkeä, Luodenokkaan. Etsin usein reissuillani hiljaisia reittejä ja paikkoja, jotka olisivat helposti saavutettavissa. Tuntui siltä, että sammalmättäiden pehmeys imi kaikki turhat äänet ja kuljin vain linnunlaulun säestämänä. Matkalla saattoi hetkellisesti kuulua suomalaisen mökkeilyn perusääniä, mutta siihen ylimääräiset äänet onneksi jäivätkin ja sain kuunnella myös ajatuksiani.

Viimeinen vajaa kilometri polusta kävellään merenrantaa mukaillen polun sukeltaessa metsästä rantaan ja raittiiseen meri-ilmaan. Yllätyin löytäessäni hieman ennen laavua kaivon, josta onkin kätevää täydentää tarvittaessa vesivarannot. Kaivon läheisyydessä on myös ranta, johon voi rantautua pienellä veneellä tai kanootilla. Uusalmen nuotiopaikalle tultaessa löytyy ensin hauska käymälä ja puuvarasto, joka käyntini aikana oli täynnä polttopuuta kuin kutsuen viettämään enemmänkin aikaa laavulla.

 

 

Kahvia keitellessäni ihailin merta, jonka tuuli joka päivä muokkaa erilaiseksi maisemaksi. Laavuo antoi suojaa kahvinkeittelijälle, mutta siitä oli myös upeat näkymät merelle. Linnut seuranani istuin ja nautin niin kahvista kuin löytämästäni uudesta viehättävästä paikasta. Nautin tuulen tuiverruksesta ja mietin sitä hämäläismiestä, joka oli rakastunut tilallisen tyttäreen. Olikohan hän käynyt ihailemassa näitä maisemia tällä kalliolla rakastettunsa kanssa. Toivottavasti.

 

 

Kun pohjoistuuli laantuisi, päätin tuoda oman perheeni veneellä tähän rantaan ja nauttia myös aamukahvini näissä maisemissa. Laavun vieressä on, muutoin kivikkoisen rannan keskellä, myös poijupaikka veneelle. Laavu ei tosin ole minkään merkityn veneväylän varrella, joten veneellä saapuessa kannattaa tuloreitti tarkistaa hyvin.

Paluumatkallekin oli kuitenkin lähdettävä. Paluu tapahtuu samaa reittiä pitkin takaisin luontopolulle ja siitä Kartun tilalle. Edestakainen matka laavulle on noin 7 kilometriä. Niin luontopolun kuin Uusalmen laavullekin johtavalla polulla on paikoin juurakkoisia ja kivikkoisia osuuksia. Maasto reitillä on vaihtelevaa ja korkeuserojakin löytyy jonkin verran. Pituutensa ja maastonsa vuoksi lyhyempi luontopolku sopii kyllä hyvin myös lapsipatikoijille.

Saapuessani perille, lapset olivat tarjoilleet isälleen rutkasti hiekkakakkuja ja muutakin aktiviteettiä oli kuulemma riittänyt. Olipa käyty vielä moikkaamassa lampaitakin. Ravintolan terassi oli aamupäivän aikana täyttynyt ja auringonpaiste houkutellut saareen useita vieraita. Otimme lasten kanssa vielä pienen lepotuokion riippukeinussa ja aloimme suunnitella paluuta kotiin tietäen, että tulisimme tänne tänä kesänä vielä uudelleen.

 

 

Jaa tämä kirjoitus: