Tarjottimille oli katettu monenlaisia herkkuja. Kahdelta tarjottimelta oli kuulemma pakko maistaa jotain mutta pari muuta tarjotinta tarjosi valinnanvapauden ottaa, mitä mieli teki. Oli tullut aika tehdä henkilökohtainen opintosuunnitelma ja valita valinnaisaineet erä- ja luonto-oppaan koulutukseen.

Mutta eihän siitä mitään tule, kun ihminen laitetaan seisovan pöydän ääreen. Ensin iskee epäily, mitä kaikkea tämä pöytä pitääkään sisällään ja kun tarkemmin katsoo niin iskee halu maistella kaikkea, kokeilla ja ottaa vaikka hieman liikaa. Onneksi jotain rajoituksia oli laitettu, muutoin olisi lautasen sisältö vyörynyt reunojen yli jo ensimmäisen pöydän kohdalla.

Luontoalan ammattitutkinnon uudet perusteet oli juuri julkaistu ja ne astuisivat voimaan 1.8.2018. Me lähtisimme liikkeelle suoraan näillä uusilla tutkinnonperusteilla. Kaikille ammattitutkinnon suorittajille uutena pakollisena opintona tulisi olemaan luonnon tuotteistaminen. Erä- ja luonto-opastuksen osaamisalalla kaikille pakollisena opintoina olisi lisäksi erä- ja luontoympäristössä toimiminen. Näiden opintojen täydentämiseksi kahdesta valinnaisaineryhmästä tuli valita oman mielenkiinnon mukaan 3 valinnaisainetta.

 

 

Moni aihe kiinnosti. Osasta tiesin jotain, osasta en, mutta silti nekin kiinnostivat. Ottaako jotain vähän tuttua vai haastaako itsensä jollakin aivan uudella aihepiirillä? Mistä näistä olisi eniten hyötyä yrittäjänä toimiessa? Mitkä kolme näistä sopisivat hyvin yhteen ja täydentäisivät toisiaan?  Luontohyvinvointi on kaikessa mukana tavalla tai toisella, vaikka aiheet vaihtuvatkin. Valittavana oli vaativan vaelluksen järjestämistä, eräruokailua, erityisryhmiä, luontoliikuntaa, eläinohjelmapalveluja, kansainvälisten asiakkaiden opastamista, luonnontuoteneuvontaa ja vaikka mitä. Päätin kuitenkin nopeasti mielessäni, että valinta tapahtuisi niiden aineiden väliltä, jotka itseäni todella kiinnostivat eivätkä vain niiden, jotka ehkä muutoin kokisin hyödyllisiksi.

Kun opinnot pari viikkoa sitten oikeasti alkoivat, oli mahtava nähdä se innostus, joka opiskelijoiden kasvoilla oli. Kuulin useasti, kun opiskelukaverit sanoivat, kuinka mahtavaa on olla täällä. Ja samaa mietin itsekin. Tunnen jotenkin olevani oikeassa paikassa. En ole missään aiemmassa koulussa moista innostusta kuullut, ja olen sentään jotain opiskellut. En kuullut tätä ihastuksen huokailua edes oikkiksessa, johon pääsy kuitenkin vaati monelta useammankin yrityksen ja suuren ponnistuksen ja jonka voisi sen vuoksi luulla olevan monen unelmien täyttymys. Siellä aistin enemmänkin paniikinomaisen ulkoalukemisen aiheuttaman jännityksen ja koko ajan kasvavan haasteen löytää paras harjoittelupaikka ja työpaikka. Tämän koulun oppeja sen sijaan voin opetella tekemällä. Harjoittelupaikkoja on pilvin pimein, menen ulos ja otan jonkin suunnan ja harjoitusmaastot ovat siinä. Ihanaa.

 

 

Onni on myös se, että tätä koulutusta eivät opeta vain meidän opettajat vaan myös ne 17 muuta kurssikaveria, joiden kanssa viime viikolla olimme ensi kertaa yhdessä maastossa. Telttaparit vaihtuvat ja kokemukset vaihtuvat. Siinä samalla vaihtuvat hyvät vinkit, maukkaat retkiruokareseptit sekä parhaat retkireitit. Kokemuksista opitaan ja innostuksella mennään eteenpäin, sillä jos jakaa omat kokemuksensa toiselle saa myös itselleen ja samalla telttakunnan oma retki sujuu paremmin.

Lautaseni täyttyi pikkuhiljaa. Nostelin siihen alustavasti ensimmäisestä valinnaisaineryhmästä luontoon perustuvan hyvinvointipalvelun toteuttamisen. Toisen ryhmän suhteen päätin opettajan kehotuksesta haastaa itseni ja valitsin eräruokapalvelun järjestämisen sekä luonnontuoteneuvojana toimimisen. En voi poissulkea sitä, että teen vielä täyskäännöksen joidenkin aineiden kohdalla, sillä myös erityisryhmien, erityisesti pienten lasten, ohjaaminen luonnossa kiinnostaa kovasti. Olen myöskin mielessäni suunnitellut luontohyvinvointipolun rakentamista, joten sekin voi vielä lautaselle päätyä. Onneksi näiden valinta ei ole kiveen hakattu ja mieltä voi muuttaa vielä matkan varrella, kun on tutkinut, mihin kiinnostus opintojen edetessä kohdistuu ja mihin rahkeet riittävät. Joidenkin valinnaisaineiden suorittaminen vaatii myös kursseja, joiden järjestäjästä ja ajankohdasta ei tässä vaiheessa ollut vielä tietoa, joten näiden kurssien saatavuuskin voi valintoihin vaikuttaa.

 

 

Olen varma, että syksyllä kuva valinnaisaineidenkin suhteen on jo selkeytynyt. Tiedän sitten, pysyykö eräretkellä soppakauha kädessä ja tunnistanko kaikki luonnontuotteet vai onko kenties parempi suunnata katse johonkin muihin valinnaisaineisiin. Toisaalta on selvää, että kesän venereissullamme on syötävä joka päivä parikin kertaa ja ruuanlaitto tapahtuu mitä todennäköisemmin joko nuotiolla tai retkikeittimellä. Ehkäpä siis on pieni mahdollisuus oppia jotain uutta. Tiedän myös sen, että syksyllä marjamättäät kutsuvat, ehkäpä sienimetsätkin! Mitä tahansa tarjottimelle loppupeleissä päätyykään niin se on hyvä valinta. Nälkä on kuitenkin suuri, jotain on syötävä ja ulkona tarjottavat maistuvat aina.

 

 

Jaa tämä kirjoitus: