Syksy on paketissa ja paketti valmis avattavaksi jo ennen joulua; tekstin lopussa kurkistetaan sen sisältöön.

Olen syksyn ajan kirjoittanut ja paketoinut, tiivistänyt ja muokannut, hylännyt ja lopulta hyväksynyt aikaansaannokseni; tavoitteena ovat olleet yritykseni nettisivut. Eräopasopintojen tuotteistamiskurssilta napsin ideoita ja kurssin päätyttyä jatkoin hammasta purren kotona, vaikka välillä teki mieli vaipua talviunille. Opin, etteivät sivut synny itsestään, sisältöä ei voi ulkoistaa eikä omasta mielestä valmista tule ikinä. Nyt sormet on haavoilla paketoinnista ja pakettinarun kihartamisesta. Päätin, että homma on riittävän valmis.

Matkan varrella ilmeni yksi ongelma; minulla ei ollut titteliä.

Miten siis esitellä itsensä ja tilata käyntikortit? Hitto. En toimittanut muuta kuin blogia, joten en halunnut olla toimitusjohtaja. Manageri olin vain kahdelle kilpa-autosankaria esittävälle taaperolle. Chief kuulostaisi hienolta, mutta päällikköaikaa oli takana riittävästi ja lähinnä olin koti-Chef. Painokone odotti ja kortin lay-out loisti tyhjyyttään.

 

Äiti ja lapset leikkivät ison kiven päällä.

 

Mietin, että olin opiskellut merenkulkua ja nyt opiskelin eräoppaaksi. Yritykseni lupaus on ”hyvinvointia luonnosta ja itsensä johtamisesta”, sillä haluan antaa tietoa sekä viedä luonnossa ja elämässä sellaisille reiteille, joilla ihminen itse voisi päättää haluamastaan jatkoreitistä. Lisäksi muistin olleeni aina sitä mieltä, että olemme kaikki samanarvoisia käyntikortin tittelistä huolimatta. Turha siis tehdä itsestään suurta edes kortilla. Halusin luottaa ihmisten kykyyn tehdä omia päätöksiä, mutta auttaa heitä löytämään itselleen sopivat reitit ja huomaamaan tärkeät asiat.

Kaikkea näitä yhdisti kartta, reitit ja tieto. Tarvittiin vielä lukija.

Minusta tuli kartanlukija.

Luin karttaa viimeksi lauantaina Pinkjärven metsässä, josta kävin ammentamassa lisää luovuutta saadakseni tälle päivälle voimia paketin maailmalle lähettämiseen. Tovin lepääminen nuotiotulilla ja takaisin, muuta ei tarvita, voimia riittää.

Blogi palaa nyt tutulle reitille. Sivuilla majailleet yritysasiat ovat muuttaneet ja blogi jatkaa henkilökohtaisena blogina. Lupaan sille enemmän huolenpitoa ja annankin uudenvuodenlupaukseni jo joulukuussa ja harjoittelen ennen vuodenvaihdetta. Haastan itseni jatkossa paketoimaan myös sanomiseni enintään 300 sanan pituiseen tekstiin. Tässä tekstissä sanoja on 299.

Me kurkistimme kiven koloon. Kurkista sinä, mitä paketista löytyy: www.hikenjoy.fi

Lapset kurkistavat kivien koloon ja äiti katsoo vierestä.

 

Jaa tämä kirjoitus: